Sri Lanka - Lion rock, muinainen kalliolinnoitus

Lue alla olevat pisteinä listatut kohdat ja nappaa niistä parhaat vinkit leijonakivelle menemiselle. Alempana jaan tarkemmat kokemukseni paikasta.

Mikä?

• Sigiriya, joka tunnetaan myös nimellä Lion rock, (suomeksi leijonakallio tai leijona kivi), on muinainen kaupunki Sri Lankassa. Se sijaitsee kalliohuipun päällä ja on yksi maan tunnetuimmista kulttuuri- ja historiallisista nähtävyyksistä. Sigiriya on myös UNESCOn maailmanperintökohde.

Missä ja miten sinne pääsee?

• Sigiriya sijaitsee keskellä Sri Lankaa. Sinne pääsee helposti junalla. Sinne ei kuitenkaan ole suoria junayhteyksiä. Itse otin junan Colombon päärautatieasemalta (Colombo Fort) Habaranaan, joka sijaitsee noin 15 kilometrin päässä Sigiriyasta. Suosittelen sopimaan oman yöpymispaikan kanssa noudon Habaranan juna-asemalta.
• Junamatka kesti noin 4½ tuntia. Ykkösluokan junalippu, jossa oli ilmastointi ja runsaasti jalkatilaa maksoi 10€. Junaliput varasin etukäteen 12Go verkkolippujärjestelmän kautta, joka on kolmannen osapuolen varausjärjestelmä. Hinnat ovat hieman normaalia kalliimmat, mutta palveluna luotettava.

Paljon maksaa ja mitä pitää huomioida?

• Linnoitukseen meneminen maksaa 35 yhdysvaltain dollaria per henkilö. Lipun hinnalla pääset kävelemään alueen ympäröivän puutarhojen ja vesialtaiden lävitse ja lopulta kiipeämään itse linnoituksen päälle.

• Suosittelen lähtemään kiipeämään suoraan aamusta, koska päivällä lämpötilat voivat nousta korkeaksi. Paikassa on puhtaan veden täyttöpisteitä, jota käytin ongelmitta.

• Hinta oli omasta mielestä aika korkea. Jos olet budjetti matkustajat voit kiivetä leijonakiven läheisyydessä olevalle kivelle Pidurangala Rock, joka maksaa muutaman euron.

Neljäs päivä Sri Lankassa - Leijonakivelle

Herätyskello soi aikaisin, kello 06:00. Nopean hampaiden pesun jälkeen hyppäsimme skootterin selkään ja suuntasimme lähellä sijaitsevalle parkkipaikalle, josta reitti Leijonankivelle alkaa. Joidenkin matkailijoiden kerrotaan lähtevän kivelle ennen auringonnousua, mutta paikallisten tarinat norsujen hyökkäyksistä aamu- ja iltahämärissä saivat minut luopumaan tästä suunnitelmasta.

Lyhyen kävelymatkan jälkeen saavuimme museon luokse, josta suhteellisen kalliit pääsyliput tulee ostaa. Ulkomaalaisille on oma hinta lipulle, 35 yhdysvaltain dollaria ja paikallisille lipun hinta on 120 rupiaa eli noin 0,41 yhdysvaltain dollaria.

Sisään astuessani avautui avara näkymä Leijonakiven ympärille rakennetuista laajoista ja symmetrisistä puutarhoista. Puutarhan halki kulkeva polku oli rauhallinen ja kaunis.

Pian pääsimme ensimmäiseen kiipeämisvaiheen alkuun. Tässä kohtaa muita turisteja alkoi näkyä enemmän, mutta reitti ylös oli hyvin suunniteltu: kaiteet oli erotettu ylös- ja alaspäin kulkevaa liikennettä varten, mikä teki kiipeämisestä sujuvan.

Kiipeämisen keskivaiheilla saavuimme Leijonakiven nimikko-osuudelle, jossa portaikon molemmilla puolilla seisovat kivestä veistetyt valtavat leijonan tassut. Historioitsijoiden mukaan portaikon yläpuolella oli aikoinaan kokonainen leijonan pää, joka valitettavasti ei ole säilynyt tähän päivään asti.

Lyhyen kiipeämisen ja pienen jonottamisen jälkeen saavuimme huipulle. Ajatus siitä, kuinka valtava työ kallion päälle rakennetun linnakkeen toteuttaminen on vaatinut, tuntui hurjalta. Vaikka linnakkeesta on jäljellä enää pääosin sen ääriviivat, pystyi hyvin hahmottamaan, millainen se on voinut olla aikanaan.

Kaipasin paikalta lisää informatiivisia kylttejä ja tietoja, jotka olisivat parantaneet kokonaiskokemusta.

Alas laskeutuessa tuli vastaan kuninkaan peiliseinä ja jumalattarien kauniit kalliomaalaukset, josta olin lukenut aikaisemmin verkosta. Kalliomaalaukset olivat hienoja, mutta vaatimattomia. Valokuvia niistä ei saanut ottaa.

Kallion huipulle kiivetään noin 1200 porrasta pitkin, ja reitti on saavutettavissa kaikenikäisille ja -kuntoisille. Suositeltavaa on aloittaa kiipeäminen aikaisin aamulla, jolloin lämpötila on miellyttävämpi ja muita turisteja on vähemmän.

Oliko hintansa arvoinen?

Koko kiven ympäristöön tutustumiseen meni reilu pari tuntia, mutta paikallisen oppaan kanssa kokemuksesta voisi ehkä saada vielä enemmän irti – tämä on täysin makuasia. Itse olin valmistautunut lukemalla kohteesta etukäteen Unescon verkkosivuilta ja muista lähteistä, mikä toimi hyvin omalla kohdallani.

Kokonaisuutena vierailu Leijonakivellä oli hyvä, mutta suhteessa kallis sisäänpääsy ja esimerkiksi informatiivisten kylttien vähäinen määrä ei vakuuttanut. Lisäksi paikalliset maksavat murto-osan turisteilta vaadittavasta hinnasta, josta monet ovatkin olleet vihaisia. Itse linnoituksen päällä, ei ole kauheasti nähtävää muuta kuin avarat maisemat ympäröivään maastoon.

Perustelin lipunhinnan sillä, että kerran täällä nyt ollaan. Jos olet budjetti matkustajat voit kiivetä leijonakallion vieressä olevalle kivelle Pidurangala Rock, josta aukeaa hienot maisemat leijonakivelle. Kiipeäminen Pidurangala kivelle maksaa noin muutaman euron. Tämä saattaa olla parempi vaihtoehto, joillekin matkustajille.

Oivalluksia, kokemuksia ja matkan varrella tapahtuvista seikkailuista kerron myöhemmin lisää blogissani. Nähdään!